Miksi whippet?
Miksi totesin, että whippet on juuri meille sopiva rotu?
Mielekästä rotua etsiessäni kävin läpi koiria laidasta laitaan, ja olisin halunnut käydä vielä lisää. Rotuja on tuhansia ja olisi ihanteellista, jos ensimmäistä koiraa harkittaessa voisi käydä läpi ne kaikki. Ei kuitenkaan voi, joten minun oli rajattava tiedonhakuni rotuihin, jotka enemmän kuin vain herättelivät mielenkiintoani.
Perheeseemme kuuluu useampi herkempi ihminen, joten koiran tuli olla ehdottomasti aluskarvaton ja muutenkin vähäkarvainen. Halusin koiran, jonka kanssa voi harrastaa ja joka soveltuu luonteensa puolesta sohvallaköllöttelijäksi ja tulee toimeen lapsien kanssa. Kuten kerron, whippetistä minulla oli kokemusta erään tutun kautta. Rotumääritelmä kertoo, että whippet on muunmuassa hellä, ystävällinen ja tarmokas. Lyhyt, helppohoitoinen turkki, kaikki harrastusmahdollisuudet rallytokosta maastojuoksuun sekä kissamainen mukavuudenhalu olivat omiaan lisäämään kiinnostustani tätä rotua kohtaan.
Whippet ei rotumääritelmän mukaan ole haukkuherkkä, mutta riistaviettisyyttä on senkin edestä, jokaisella koiralla tietenkin yksilöllisesti. Kaikki perheenjäsenemme ovat jo sen ikäisiä, että uskoin heidän pystyvän pitelemään whippetin kokoista ja vahvuista koiraa.
Whippetin liikunnantarve on ainoa seikka, joka epäilytti. Se tarvitsee päivittäin lenkin, jolla on hyvä olla pituutta ja kestoa puolentoista tai parin tunnin verran. Kun tähän lisätään aamulenkki ja iltalenkki, saadaan tulokseksi melko reilu määrä liikuntaa. Lisäksi whippetin tulisi saada liikkua vapaana ja "rallata" eli juosta halunsa mukaan vähintään kerran, mieluiten kaksi kertaa, viikossa.
Jokainen whippet on tietenkin yksilönsä, joten vahvuutta, riistaviettisyyttä ja rotutyypillisiä ominaisuuksia on mahdoton määrittää tarkasti. Aivan kuten kaikkien koirarotujen edustajat, ne saattavat poiketa rotumääritelmästään rajustikin. Lopulta kuitenkin tulin siihen tulokseen, että whippet on juuri meidän rotumme. Jäi nähtäväksi, oliko se totta vai ei.
Mielekästä rotua etsiessäni kävin läpi koiria laidasta laitaan, ja olisin halunnut käydä vielä lisää. Rotuja on tuhansia ja olisi ihanteellista, jos ensimmäistä koiraa harkittaessa voisi käydä läpi ne kaikki. Ei kuitenkaan voi, joten minun oli rajattava tiedonhakuni rotuihin, jotka enemmän kuin vain herättelivät mielenkiintoani.
Perheeseemme kuuluu useampi herkempi ihminen, joten koiran tuli olla ehdottomasti aluskarvaton ja muutenkin vähäkarvainen. Halusin koiran, jonka kanssa voi harrastaa ja joka soveltuu luonteensa puolesta sohvallaköllöttelijäksi ja tulee toimeen lapsien kanssa. Kuten kerron, whippetistä minulla oli kokemusta erään tutun kautta. Rotumääritelmä kertoo, että whippet on muunmuassa hellä, ystävällinen ja tarmokas. Lyhyt, helppohoitoinen turkki, kaikki harrastusmahdollisuudet rallytokosta maastojuoksuun sekä kissamainen mukavuudenhalu olivat omiaan lisäämään kiinnostustani tätä rotua kohtaan.
Whippet ei rotumääritelmän mukaan ole haukkuherkkä, mutta riistaviettisyyttä on senkin edestä, jokaisella koiralla tietenkin yksilöllisesti. Kaikki perheenjäsenemme ovat jo sen ikäisiä, että uskoin heidän pystyvän pitelemään whippetin kokoista ja vahvuista koiraa.
Whippetin liikunnantarve on ainoa seikka, joka epäilytti. Se tarvitsee päivittäin lenkin, jolla on hyvä olla pituutta ja kestoa puolentoista tai parin tunnin verran. Kun tähän lisätään aamulenkki ja iltalenkki, saadaan tulokseksi melko reilu määrä liikuntaa. Lisäksi whippetin tulisi saada liikkua vapaana ja "rallata" eli juosta halunsa mukaan vähintään kerran, mieluiten kaksi kertaa, viikossa.
Jokainen whippet on tietenkin yksilönsä, joten vahvuutta, riistaviettisyyttä ja rotutyypillisiä ominaisuuksia on mahdoton määrittää tarkasti. Aivan kuten kaikkien koirarotujen edustajat, ne saattavat poiketa rotumääritelmästään rajustikin. Lopulta kuitenkin tulin siihen tulokseen, että whippet on juuri meidän rotumme. Jäi nähtäväksi, oliko se totta vai ei.
Kommentit
Lähetä kommentti