Kesähelteissä

Kesällä 2018

Kuuma kesä oli varmasti tuskallinen kaikille koirille, ihan rodusta, turkin paksuudesta ja kuonon pituudesta riippumatta. Myös lyhytkarvainen ja puikkonokkainen Shevis kärsi lämmöstä, ja minä vain nautiskelin täysin siemauksin.

Kuten kirjoitan myös Shevisin kesään pureutuvassa blogini entisessä osoitteessa, Shevisin isä on kuulemma melkoinen peto veden suhteen. Shevis ei kuitenkaan järvestä juuri perusta, vaikka kahlailee ja touhuaa rannassa kyllä mielellään. Se työntää kuonoaan veden alle pyydystääkseen ohi ajelehtivan kaislan tai kepin, enkä voi olla hymyilemättä, kun sen nenän ympärillä poreilee kuplia sen pidättäessä hengitystään. Rannan pehmeän sannan kaivaminen on siitä mahtavaa ja saa sen yleensä sekoamaan täysin. Se kaivaa vimmatusti, loikkaa sitten pois kuopan luota ja alkaa juosta ympärilläni hirmuista vauhtia.

LÄMPÖ

Asumme kahden järven välissä, mikä on ihanteellista koiran viilentämisen kannalta. Molemmat järvet meidän puoleisine rantoineen ovat kuitenkin paikkoja, joissa paljon ihmisiä liikkuu tai asuu lähistöllä. En luota Shevisiin tarpeeksi pitääkseni sitä vapaana käyttämillämme pikkurannoilla. Vaikka ne ovat ruohoalueiden ja pusikkojen päässä liikenteestä, on niiden lähistöllä liikkeellä paljon pikkueläimiä, jotka saattaisivat vetää metsästämisestä jo aivan pentuna kiinnostuneen Shevisin huomion liiallisesti puoleensa. 

Asuntomme kuumeni myös aika lailla. Sisällä lämpötilan nouseminen on koiran kannalta kriittistä, sillä toisin kuin me ihmiset, koirat eivät hikoile ja täten niitä uhkaa ruumiinlämmön kohoaminen: lämpöhalvaus. Lyhytkuonoiset rodut ovat suuremmassa vaarassa lämpöhalvauksen suhteen, mutta siihen ei kannata suhtautua välinpitämättömästi yhdenkään rodun kohdalla. Lohdutin itseäni ajatuksella siitä, että koira on lattiatasossa eikä siitä siksi kenties tunnu yhtä tukalalta kuin meistä ihmisistä. 

VIILENNYSKEINOJA

Eräällä reissullani lähimmässä Faunattaressa ostosteni joukkoon pääsi Scruffs-viilennysalusta. Se osoittautui erinomaiseksi hankinnaksi. Aluksi ajattelin, ettei alusta, jonka läpi lattia tuntui, houkuttaisi pehmeistä makuupaikkoja rakastavaa Shevistä, mutta pentua ei tarvinnut kahdesti käskeä. Alusta tuntui ihmisen käteen vain vähän viileältä, mutta 39 celciusasteen ruumiinlämmön omaavalle koiralle se on takuulla helpotus.

Viilennysalusta pysyy viileänä vain kymmenisen minuuttia kerrallaan, jonka jälkeen se pitää laittaa hetkeksi "latautumaan" eli yksinkertaisesti kääriä vaikkapa rullaksi ja antaa olla. Kun alusta ei ollut käytettävissä, Shevis loikoi lattialla. Se viihtyi erityisesti eteisessä, jossa ei ole ikkunoita ja joka on täten auringonvalon ulottumattomissa.  

Vilennysalustasta innostuttuani päädyin kokeilemaan myös viilennyshuivia. Kyseinen ruutukuvioinen huivi on tyylikkään näköinen ja Shevisin kaulaan liian iso, mutta pentu tykkäsi erityisesti nukkua se päällään (yllä kuvassa). Huivinkin käyttö on hyvin helppoa. Se täytyy myös "ladata," eli sitä täytyy pitää vedessä noin kolmisenkymmentä sekuntia, jonka jälkeen se viilentävä vaikutus säilyy ainakin vuorokauden ajan. Toisinaan pidin huivia myös ulkona, jolloin valjaat pitivät sitä aloillaan. Se tuntui todella toimivan, kunhan Shevis vain ymmärsi sen olevan täysin turvallinen eikä mikään haitallinen märkä kapistus. 

Kahdestaan pentua ei voinut alustan tai huivin kanssa jättää, joten viilentelimme sitä märillä räteillä ennen yksin jäämistä.